Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Katse menneeseen ja tulevaan

Lisätty 04.01.2017

Vuoden vaihduttua  on aika hetki kerrata, mitä tulikaan tehtyä ja mitä jäi tekemättä. Voi kuitenkin sanoa, että kiirettä piti niin koiraharrastuksissa, vepe-sääntöuudistuksen parissa kuin vepe-tuomaroinneissakin. Vielä jäi mainitsematta opiskelut ja muut harrastukset kuten oopperatouhut eri muodoissaan ja hiihtoreissut. Ja töissäkin tuli käytyä. 

Vuosi 2016 alkoi pentuhässäkän keskellä, Taika-pennut olivat silloin 5 viikon ikäisiä.  Ajatella, että siitäkin on kulunut  jo vuosi! Tai ehkä toisaalta vasta vuosi, kun niin paljon on tapahtunut sen jälkeen. Kun pennut olivat lähteneet omiin koteihinsa, pääsimme totuttamaan enemmän Nuolta erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin. Koska Taika ja Nuoli ovat paljon keskenään ja myös kovin riippuvaisia toisistaan, niin olemme säännöllisesti yrittäneet käydä kävelyllä ja harrastuksissa niiden kanssa erikseen.

Nuoli kävi keväällä parikin pentukurssia ja ne olivat tosi hyödyllisiä. Kesä meillä meni pääosin  vepen parissa ja Nuolikin pääsi jo kisaamaan pariin otteeseen JUN-luokkaan. Se tuntui kovasti nauttivan vepeilystä ja kokeetkin menivät hienosti. Saavutuksina oli täydet 50 pistettä molemmilla kerroilla. Kesällä kävimme myös ekassa mätsärissä hakemassa näyttelykokemusta ja ensimmäinen varsinainen näyttely oli syyskuinen landseerien erikoisnäyttely, jossa Nuoli pärjäsikin yli odotusten tuloksenaan  SA ja  JUN-ROP. Syksyllä kävimme vielä parissa näyttelyssä: Jyväskylässä marraskuussa ja Messukeskuksen näyttelyssä joulukuussa. Kaikki arviot oli oikein hyviä, joten varmasti pyörähdämme tänäkin vuonna jossain näyttelyissä kunhan opettelemme hieman lisää  kehäkäyttäytymistä ...

Taikalla oli kova into pentujen jälkeen päästä harrastamaan minun kanssa kahdestaan, joten treenailimme tokoa ja rally-tokoa. Koska tokon AVO-luokka ei ollut vielä varmalla pohjalla, emme siinä kisanneet koko vuonna, mutta rally-tokouran aloitimme ja se olikin meidän juttu. Keväällä kävimme pari ALO-kisaa, jotka menivät hienosti ja olimme kesällä menossa jo kolmanteenkin. Vepen AVO-vientikin alkoi viimein toimia ja saimme toisen AVO1:n toukokuussa. Vaan juuri sillloin kun tuntui, että kaikki menee hienosti, niin Taika sai  mahalaukun kiertymän kesäkuussa. Se oli ihan hirveä hetki. Onneksi siitäkin selvittiin, mutta toipuminen vei tietysti aikaa ja Taikan kanssa ei ennen elokuuta vepeiltykään ollenkaan. Elokuun puolivälissä uskaltauduimme taas vepe-areenoille ja silloin Uuraisilla Taika saikin kolmannen AVO1:n ja siirtyi voittajaluokkaan. Loppukesä meni sitten uusia vepe-sääntöjä omaksuen. Rally-tokossa sen sijaan jatkoimme kisaamista ja saimme RTK1:n syyskuun alussa. Joulukuussa ennätimme vielä käydä parissa AVO-luokan RT-kisassaja niistäkin tuli hyvät tulokset.

Nyt alkavana vuonna Taikan kanssa on tarkoitus jatkaa edelleen kolmessa lajissa. RT:ssä ensimmäinen tavoite on RTK2 ja sitten jatkamme VOI-luokan treenailua. Tokossa toivon meidän pääsevän AVO-luokassa kisavireeseen. Ihan hyvällä tiellä olemme, jos vain Taikalla terveyttä piisaa. Kesä menee tietysti taas vepen parissa pulikoidessa ja onneksi Taikan ei tarvitse ainakaan hinkata enää AVO-liikkeitä!

Nuolen kanssa olisi ihan mahdottomasti tehtävää. Ajankäyttö on hieman haasteellista, kun on toisaalta nuori koira talossa, jonka kanssa olisi kiva treenailla vaikka mitä ja toisaalta Taika on vielä parhaassa iskussa. Varsinkin syksyn 2016 treenasin selvästi enemmän Taikan kanssa, mutta katsotaan miten tilanne tasoittuu tänä vuonna. Nuolen kanssa on kuitenkin tarkoitus keskittyä ainakin Tokoon ja vepeen, no kenties rallyynkin. Ja parit näyttelytkin pitäisi käydä. Ja sen kanssa olisi ihanaa kokeilla jäljestystä ja Mejää ja ties mitä. Katsotaan vuoden päästä mitä oikeasti tehtiin!